Ensimmäinen lääkärikäynti ja yleisesti yhteiselosta

Eilen lenkillä mietin, kuinka mukava ois seuraavan pennun kohdalla lueskella aatoksia ja tapahtumia Putin kanssa pentuajoilta. Niinkuin sanottu, aika kultaa muistot. Ja niin se oikeesti menee. Nyt ei muista enää kunnolla kahden viikon takaisia tapahtumia. Siksi pitää kirjata välillä ylös niitä. 

Arkuutta on ollut, se näkyy epävarmuutena ja niin että on todella herkkä. Eli viime viikolla sitten kun tulimme ulkoa ja putsasimme jalkoja, niin Puti yritti karata tilanteesta. Otin kiinni toisesta reidestä (en edes kovasti) mutta se huusi kuin olisi tapettu ja kusi allensa. Otin sen syliin, jossa se kyllä heti rauhottui. 

Samoin kuin sillä jää kakkaa roikkumaan pepusta, vaikkei oo ees kovalla, niin pyörii kuin väkkärä ja huutaa aivan mielettömästi. Se on meidän oikein draamakuningas. 

Lenkillä on veto-ongelmaa. Elikkä jotkut tietyt lenkit (varsinkin iltahämärällä) lähtee reippaasti, kun näkee että remmi laitetaan. Tekee tarpeet, ja sen jälkeen alkaa vetämään aivan kauheena kotiin päin. Jonkin verran sitä ollaan saatu rauhoittumaan odota-käskyllä, vaihtamalla suuntaa, ja muuttamalla lenkkejä (niin paljon kuin tuolla vaan pystyy). 

No mutta jos summailee yhteen, niin hyviä asioita on paljon enemmän. Koko ajan luonnollisesti näkyy, että alkaa luottamaan enemmän. Ja se on erittäin palkitsevaa. Alussa syöminen oli vaihtelevaa, nyt syö innolla ruoat ja kasvaakin jo hurjaa vauhtia. 

Aivan mahtava käyttäytyminen Putilla on toisia koiria kohtaan. Joko se on välinpitämätön tai sitten vinkuu (jos toinen koira on lähellä, mm. eläinlääkärin odotushuoneessa) selkeästi leikkimielessä. Ihmisistä se ei niin kovasti välitä, mutta ei ole enään arka niinkuin alussa. Menee reippaasti katsomaan jos kutsutaan. 

Aivan loistava motivaatio sillä on nyt jo tehdä töitä, tarjoo sivulletuloa ja istumista. Jälki on sujunut ihan hyvin. Uskon kyllä, että meistä tulee loistava pari, kun vaan jatketaan huolellista työtä.

Pihlan kanssa niistä on tullut tosi hyvät kaverit. Vaikka Pihla välillä kitiseekin, että Puti puree, Puti kiusaa ym. niin aina se silti kysyy, että missä Puti on ja miksei se tule hänen viereen. Onkohan se vähän viha-rakkaus-suhde. meinaan yks päivä Pihla kysyi, että milloin Puti lähtee :D Taitais vaan tulla ikävä tunnin päästä ;)

Tänään oli rokotusaika eläinlääkärissä, jouduimme odottamaan melkein tunnin odotushuoneessa, mukava seurata Putin reagointia ääniin, ihmisiin ja eläimiin. Se on todella rauhallinen ja tyyni. Silloin ei uskoisi, että sillä on niitä paniikkikohtauksia. Itsevarman oloinen se on vieraissa paikoissa. Onko se sitten kuitenkin sitä, että itse istuu siinä vieressä. Luottamus kasvaa koko ajan ;)