s. 2.9.2004 k. 27.10.2014
hd A/A ed 0/0 eyes ok
Cujo tuli mulle ystävän vihjeestä. Olin juuri menettänyt Rompan, ja halu päästä takaisin koiratouhuihin mukaan oli suuri. Kävin Cujoa pentulaatikolla katsomassa, ja sieltä se pikku vaahterapeppu tarttui mulle mukaan. Cujo oli pentuaikana tosi kiltti ja rauhallinen. Aloitimme haun harrastamisen heti kun muutin Ouluun. Cujo oli silloín vajaan vuoden. Meillä oli mukava ja tiivis hakuporukka, johon olin jo Rompan aikana tutustunut. Treenasimme aktiivisesti ympäri vuoden. Kävimme myös puruissa kymmenisen kertaa, mutta haku oli enemmän meidän juttu.
Cujo oli haastava koira. Tosi helppo ja kiltti kotona, mutta treeneihin piti joskus hakea motivaatiota ihan tosissaan. Ihmisistä Cujo piti paljon, joten henkilöhaku oli sille kyllä omiaan. Kävimme myös tutustumassa vesipelastukseen muutamana kesänä. Se oli hauskaa hommaa.
Cujon kanssa tuli kokeiltua kaikki lajit läpi. Ohjaajalla oli kiinnostusta tutustua lajeihin, ja Cujo oli kyllä mahtava koira siihen hommaan. Oli aina innokkaana kokeilemassa uusia juttuja.
Haussa kisaamalla kävimme hakemassa tuloksia. Niitä tulikin hienosti muutama. Näyttelyssä kiertelimme jonkin verran. Kehistä tuli myös menestyksiä. Näin sain Cujosta muotovalion Suomesta, sekä samalla Ruotsin puolelta.
Cujon herätti kunnioitusta ihmisissä suuren kokonsa vuoksi, mutta luonteeltaan Cujo oli äärettömän kiltti. Ei olisi koskaan tehnyt pahaa kenellekään.
Cujo oli oman arvonsa tunteva. Joskus niin raivostuttavan jääräpäinen, ja tajuttoman itsevarma. Se ei pienistä hätkähtänyt. En muista sen pelänneen koskaan mitään. Vihaavan kyllä paarmoja ja hyttysiä mökillä...
Valitettavasti jouduin kuitenkin Cujosta luopumaan 27. lokakuuta 2014. Cujolta löytyi pahanlaatuinen kasvain, niin tein elämäni raskaimman päätöksen ja päästin Cujon pois, ennen kuin tulee kipuja.
Cujo oli elämäni koira. Ehdottomasti.