Vietit hallussa

Voih, kumpa se oiskin noin helppoa, että luennolta vaan opit ja ne käyttöön kentällä :) Ja siitä sitten kisakentillä 100 pisteen tottiksella eteenpäin. Itellä on jäänyt edellisten karvaooppeleiden kanssa sellainen fiilis, että tottikseen panostetaan Putin kanssa eniten, se on kaiken perusta. Tottis oli niiiiiin pakkopullaa, niin koiralle kuin varsinkin ohjaajalle. Nyt se ei saa olla sitä. Mutta pitää kyllä jostain löytää itselle se asenne, että se tottis on niin helvetin kivaa. Missäköhän niitä asenteita myytäis??!?!

Noh, mutta todellisuuteen. Luento antoi todella paljon ajateltavaa. Ensinnäkin, totuus pamahti päin kasvoja, että taidan vaihtaa ne narupallot vielä makkaraan. Pitäisi saada saalisviettiä ensin makkaralla nostettua korkealle ennen palloja. Noh, meillä on tietty ollut narupallot heti käytössä. Eli just päin p...tä. Mutta toisaalta, ei se nyt kauheen paljon huonommaksi voi siitä mennä, hyvin se on palloa saalistanut, mutta vaihdetaan nyt vaan siihen makkaraan, kuunnellaan viisaampia ;)

Mulla on ollut jokaisen edellisen koiran kanssa niin erilaista tottiksen suhteen, että ei tosikaan. Mä voin kyllä lyhyesti kertoa:

Cujon kanssa tottis oli aina pakkopullaa. Siis silläkin tavalla, että mä en tiennyt, että kentälle mennään pitämään hauskaa. Mä aattelin, että se on tottelevaisuutta :O. Perkele teet, tai sitten.... Nyt oikein hävettää kun aattelee kuinka helvetin tyhmä oli. Miksi koira olisi tehnyt, kun ei ollut syytä, porkkanaa, mitään!!! Namut tietty oli aina mukana, mutta missä on vietti, innokkuus tekemiseen? No se oli juuri niin aktiivisen näköistä kun voitte kuvitella. 

Seuraavana Nala, jonka kanssa sitten kävimme opeissa. Mutta kun Nala oli niin miellyttämisenhaluinen ja jos voi sanoa, niin "helppo" koulutettava. Sen kanssa oli mukava tehdä. Ja se teki. Ei mun tarvinut tehdä mitään, kun ehkä enemmän toppuutella. Se oli kivaa. Sieltä löytyi sitä moottoria. 

No seuraavana sitten Seri, joka teki pallon eteen mitä tahansa. Mutta se meni sitten yli. Mä rakastin tehdä tottista tuollaisella koiralla jolla paloi into, polte siihen tekemiseen. Useesti vaan kentällä kuulin, että tarkkuutta tarkkuutta. Eli vaikka se itellä tuntui, että vau tää menee hemmetin hyvin, niin se kuulemma oli sinnepäin. Tarkkuutta haimme välillä palkkaamaalla makupaloilla. Mutta sitäkin nyt tänään luennolla mietin, että jos olisin tiennyt vietin nostamista ensin makkaralla, sitten vasta pallolla, oisko Serin tottis ollut paljon parempi. Sillä makupalalla ois voinut paremmin vahvistaa sitä perusasennon ja seuraamisen paikkaa.... Hienoa, että luento laittoi ajattelemaan. 

Mutta eiks se ookin tarkotus, että koiralla ja ohjaajalla on kivaa ja hyvä olla siellä kentällä? No okei, sillä ei välttämättä tuomarilta saada sitä sataa pistettä johon pyritään. No, mä luulen, että me kasvetaan Putin kanssa meille mahdollisimman hyvään tottikseen yhdessä. Ja toivottavasti saadaan hyviä vinkkejä ja oppeja. 

Huomenna sitten lisää käytännössä. Vähän jo nyt jännittää :D Pitää kysyä joku kuvaamaan, jotta saadaan kuvia kanssa todisteeksi siitä, että olemme töitä tehnyt ;)

Muuten, nyt vasta tajuaa, että mitä useat koiraihmiset tarkoittavat sillä, että on hyvä että koirassa on pehmeyttä jonkin verran. Joskus ajattelin Cujon kanssa, kuinka ihana on itsevarman koiran kanssa kulkea esim. lenkillä. Se ei mistään hätkähtänyt. Mutta kun sitä pehmeyttä ei Cujossa juuri ollut, niin miellyttämisenhalua ei ollut lainkaan. No ehkä ihan pikkiriikkisen, joskus näkyi häivähdys. Sillä ei ollut halua eikä tarvetta mielistellä. Siinäkin on puolensa kotikoirana, mutta harrastuksessa kovapäinen koira on melko hankala, miltei mahdoton viedä eteenpäin, ainakaan kauheen pitkälle. Tai sitten mulla ei vaan riittänyt rahkeet. Tiedä sitten. Mutta toisaalta, jokainen koira on niin erilainen, ettei voi samana päivänä puhua. Nyt pitää keskittyä siihen mitä on <3 

Painoa oli tänään pojalla 13,9 joten +0,9 kiloa tullut viime viikolla.