On ollut sellainen olo kun olisi ihan ensimmäinen pentu ever tulossa.... mutta päättelin, että se johtuu siitä, että Romppa ja Cujo oli ainoat koirat, jotka tulivat ensimmäiseksi karvaiseksi perheenjäseneksi. Ja siitä on aikaa 11 vuotta. Meillähän oli aina joku koira pennun kaverina, jotenkin se pennun kasvu on mennyt aina siinä sivussa.
Lauantaina kävin tutustumassa (toivottavasti tulevaan) uuteen treeniporukkaan. Kyllä tuli tajuton polte treenaamaan, kun siellä vaan sivusta katselee. Mutta kyllä sitä sitten varmasti ehtii :)
Eilen olin Univetin järjestämällä 2,5 tunnin luennolla tuki- ja liikuntaelinvammoista sekä kisakoiran ravinnosta. Jäi sieltä jotain vinkkejä käteen, varsinkin siltä ravintopuolelta. Alkoi jo tulla ideaa ruokavaliosta.
Willellä on mennyt kivasti meillä. Se on kyllä tosi rauhallinen sisällä. Ulkona se kyllä vahtii pihaa, jotenkin hassu piirre. Aina oon ajatellut, että dalmikset on sellaisia rauhallisia (ja jos voi sanoa että luonteettomia) mutta väärässä näköjään oon ollut. Aina oppii koirista uutta... :) heh. Ainut, kun Pihla sai raivokohtauksen, Wille tuli mun viereen ja tärisi aivan hulluna. Raukka, ihmetteli että mitä nyt??!?!? Ollaan käyty Willen kanssa lenkillä Hennan poikien kanssa, hiihtoon en oo vielä sen tassun takia uskaltanut. On se parempi, mutta ei vieläkään ihan normaali. Kohta loppuu aikakin jo kesken. Pääsiäisenähän Wille lähtee kohti omaa kotia. Kyllä siihen vaan kiintyy :D Kohta meillä on mustanruskean lisäksi pilkullinen koira. Ei sentään ...
Nyt on hyvällä mallilla kaikki asiat kotona pentua ajatellen. Vaihdoin karvalankamatotkin jo kumipohjaisiin halpismattoihin ;)
Jatkamme siis odotusta.
Pakko liittää kuva vielä meidän laumasta, joka joskus oli <3
Eli vasemmalta käsin Seri, Cujo, Nala ja Nita (Nita täytti yhdeksän vuotta, viettää eläkepäiviään asustellen täällä Oulussa)
