Menimme valmiiksi jo masentuneina kentälle, ottamaan se kaikki paska niskaan, mitä tulee.
Pallot taskuun siis, makkarat jää kotiin. Pitäähän meidän näyttää mitä kaikkea ohjaaja on ehtinyt mokaamaan tämän vajaan puolen vuoden aikana....
Mutta ei, Puti yllätti ohjaajan. Mun mokailuista huolimatta, se toimi hienosti. Alkaa tajuamaankin, että saa palkan sieltä kainalosta, pallo tippuu pöks, nyt ei edes otsaan :) hah!
Mutta oikeesti. Tuhannet kiitokset Samille neuvoista, ohjeista. Oltaisiin itkemässä kotona peitonkulmaan edelleen, jos ei oltais saatu rohkasua, että kaikkia ei oo vielä pilattu.
No jos nyt tehdään yhteenveto, niin vauhdista seuraaminen. Lyhyitä pätkiä ja palkka. Makkaralla ois hyvä opettaa oikea sivullaolopaikka, mutta minusta vietti ei riitä. Sami kyllä meinasi, että riittäisi. Mä oon tehnyt tosi pahan mokan siinä, että oon ite niin hektinen. Rauhallisesti kun muistaisi ohjata, mutta kun pelkään NIIN PALJON sen vietin katoamista.
Nyt siis eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Ei muuten oo kauaa, että tulee se lumi, käy jo aamuisin nollassa. Ja huomaa että syksy on tullut, käsi on kovilla kun Puti pyydystää tuulen mukana meneviä lehtiä. :)
