Tämän pelkäsin tapahtuvan!!! PRKL!

Olimme iltalenkillä, yhden naapurin omakotitalon pihalla on laumanvartijakoiria. Ne haukkuu siellä aina kun joku vähänkin kävelee läheltä. Ja niin siinä kävi että toinen niistä hyppäsi porttia vasten ja *kops* portti auki. Hetken se oli hölmistyneen näköinen mutta säntäsi meitä kohti. Puti oli koko ajan mun edessä, ja katseli. Koira tuli kauheeta vauhtia meitä päin ja haukkui koko ajan. Tuli iholle, mutta ei purrut. Mein viereen pyöräili nainen, joka vaan kauhisteli tilannetta. Oivoi miten tuo voi päästä tuolta irti. 

Olin yllättävän rauhallinen tilanteessa koko ajan. Puti alkoi vastaamaan taisteluun koiran kanssa, mutta ei ollut karvat pystyssä, ei sitten ollenkaan. Välillä koira hellitti ja haukkui muutaman metrin päässä. Ei omistajia näkynyt niin päätin kääntyä ympäri ja lähtee livohkaan. Koira jäi aloilleen (yllättäen ei voi jättää pihanedustaansa) ja me lähdimme kävelemään takaisintulosuuntaan. 

Näitä tilanteita olen aina pelännyt, en pelkästään siksi että tulee lekurireissu (mulle tai koiralle) vaan ettei jää Putille traumoja muista koirista tai ota huonoa esimerkkiä. Mutta jotain positiivista, ei mitään. Ei niin mitään sen jälkeen kun oltiin käännytty. Mulla oli namuja, palkkasin Putia sivulla kävelystä, ja Puti ei ollut koirasta enää moksiskaan. Niin se vaan tallusteli ja haisteli niinkuin ei olisi mitään ollut. Aivan loistava! 

Mutta ei kiitos enää näitä tilanteita ikinä ! Kyllä sydän hakkas tuhatta ja sataa vaikka pystyin tosiaan koko ajan pitämään ajatukset koossa enkä rynnännyt hyökkäävän koiran kimppuun niinkuin joskus olen tehnyt. No mutta tästäkin kokemuksesta selvittiin kunnialla. Huomenna pitää käydä rannalla testaamassa, että jättikö tapahtuma Putiin jotain negatiivista. Epäilen kyllä ettei mitään. Niin hyvin se tilanteesta toipui, n. 20 sek :)