Reissu Putin lapsuudenkotiin
Huh, mistä mä alottaisin.
WAU, mikä reissu! Ei voi muuta sanoa. On tullut niin paljon uutta kokemusta, visiota, oppia ja siinä samassa meidän suhdetta kehitettyä vahvemmaksi. Lähdimme autolla aamu kolmelta lauantaina. Tampereelta lähti sitten juna 11.07. Kohti Riihimäkeä, siellä vaihto Lahden junaan. Junamatka meni odotettua paljon paremmin. Tottakai Putilla oli ensikertalaisen jännitystä, mutta kokosi itsensä aivan mahtavasti joka kerta. Junaan meno ja niissä oleminen oli ihan kuin tuttua juttua, mistä olen erityisen onnellinen. Nyt näki hyvin paineen alla, että miten Puti suhtautuu vieraisiin lähestyviin ihmisiin. Eli menee kauheen iloisena, häntä heiluen ekan kerran haistelemaan, mutta jos vieras haluaa vähänkin silittää, tulee matalaa murinaa. Joten ei selkeästi pidä koskemisesta joka on ihan fine. Toisaalta miettii itsekin, että haluaisko vieraiden jättiläisten lääppivän omaa päälakea tai ihan mitä vaan ruumiinosaa. En välttämättä tykkäisi. Joten olemme kuin viilipytyt jatkossa, ja pyydämme että saamme vaan käydä omaehtoisesti tutustumassa, ja that`s it. Puti onkin sellainen, että ei sitten enää haisteltuaan välitä ihmisistä. Siinähän olkoot :) kunhan perhe ja tuttavat on in, niin emäntä on tyytyväinen.
Kyyti oli sitten jo odottamassa meitä Lahdessa, siitä sitten Vekun luo Orimattilaan. Ihanaa. Siellä sitten olikin jo maalimies odottelemassa meitä. Mikä palvelu !!! <3 Aloitimme saalistreenillä ja vähän puolustusviettiä myös haimme. Puti oli purussa todella epävarma, katse silmissä oli, että puren tähän ja lähden pois saaliin kanssa. Eli paloa siihen puruun ei ollut kuin sen verran, että "haluan tämän antaisitko?" Ei niin kuin pitäisi, eli "perkele anna se mulle". Maalimies vahvisteli sitä saalisviettiä siten, että annoimme paljon saalisärsykettä, jotta saimme viettiä nousemaan. Ei turhilla ärsykkeillä vaan pelkällä saaliin pakenemisella. Treeni oli suhteellisen lyhyt, mutta sitäkin tehokkaampi. Saimme sen nousemaan tosi kovaan saalisviettiin, pelkästään turhauman kautta. Hyvä kun sain Putin raahattua takaisin häkkiin odottamaan seuraavaa treenipätkää.
Toinen oli sitten aivan erilainen lähtö autolta. Huhhuh, kun mamma tuli melkein sukkana perässä, melkein mentiin ojan yli oikaisten kentälle. Aivan hullu vietti sinne kentälle. Puru oli tosi hyvä ja oli täydellä otteella. Aivan erilainen, kuin eri koira. Eli mitä pitää jatkossa tehdä, on että ottaa saalisviettiä paljon korkeammalle turhauman kautta, ja alkaa tehdä pikkuhiljaa hallintaa sen ohelle, jotta pysyy jatkossa lapasessa. Tottis on meillä ihan hyvää ja vietikästä, mutta jos se on noin korkeessa vietissä mitä se oli nyt kentällä, niin luulen, että saan gramofonilla huudella ja tehdä pellehyppyjä lisäksi, eikä Putilla korva värähdäkkään. Joten mun auktoriteettia suuremmaksi ja nopeesti.
Kolmas treeni oli samanlainen vietinnosto, ei tullut ihan niin innoissaan häkistä, mutta oli varmasti jo väsynytkin. Ei kuitenkaan kentällä näkynyt, että ois ollu takki tyhjä. Puri kyllä tosi hyvin.
Neljäs treeni oli sitten aggressiopuolen testaaminen. Eli laitoimme Putin kiinni tolppaan (oli jo hämärää) mä ohjaajana putin taakse n. metrin päähän. Ja alkoihan se puolustamaan. Mä lähin sieltä minutin jälkeen pois, testasimme, että miten se puolustaa itseään ja puolustihan se. Tässä kohtaa korostui vielä enemmän sen hallinnan tärkeys, kun näki millaisia paukkuja tuosta mein pikku kirpusta löytyy :D
Toinen aggressiotreeni oli niin, että mä olin tolppana. Olihan siinä pitelemistä. Hyvin se vastasi ärsykkeisiin. Mikä erityisesti mua ilahdutti tässä oli Putin palautuminen. Kun uhka oli kauempana, se rauhottui. Alussa se oli hektisempi, mutta huomasi, että turhaan sitä räksyttää kun maalimies on monen metrin päässä. Tosi kivasti se käyttäytyi ikäisekseen.
Juttelimme tosi pitkään treenitavoitteista ja jatkosta, miten edetä. Kuormaa pitää huomattavasti Putin saalistreenistä vähentää, antaa sen enemmän voittaa. Panostaa samalla saalisturhaumaan, jotta into kentälle säilyisi noin vietikkäänä mitä se oli eilen. Saalis- ja puolustustreenit pitää erillään. Eli tästä eteenpäin kevät pelkkää saalista, ja ottaa se hallinta siihen. Pitää vaan muistaa, että Putin pitää olla tosi korkeassa vietissä kun treenaamme hallintaa.
Jälkitreeneihin sain mahtavia neuvoja. Eli mä unohdan jäljeltä nyt purkit ja esineet. Lopetan jäljet kesken, silloin kun vietti/tunnetila on hyvä, ja jäljestää intensiivisesti. Esineet opetan kotona erikseen. Sillä ei kuitenkaan ole kiirettä, joten varmaan ensi keväänä. Jos syksyllä sitten sais ne jäljelle.
Sitten vielä tottiksesta. Sitä alan tekemään niin, että nostatan ensin viettiä. Jos näyttää, että tarvitaan pelkkiä vietinnostotreenejä alussa, niin sitten teemme niitä. Eli niin, että käyn heittelemässä/ potkimassa palloa kentällä enkä päästä Putia siihen kiinni. Jos vietti on tosi korkeella, siitä sitten treeniä. Jos ei nosta tarpeeksi. Autoon, ja ens kerralla sama alku jaa uudelleen. Toistoa niin pitkään, että saan sen maksimaaliseen viettiin, jotta saan sen tekemisen mahdollisimman aktiiviseksi.
Vautsi mikä treenibuusti on tullut yhden päivän aikana. Nyt vaan toteuttamaan :D
Puti pääsi reissullansa samalla leikkimään siskonsa kanssa. Siinä oli vauhtia :) Emän kanssa leikkiminen oli vähän hillitympää, kun emä vähän ojensi poikaansa.
Kissat tuli tällä reissulla tutuiksi. Ensin vähän Putia pyörrytti ja hirvitti nuo karvaiset pikkukaverit, mutta lopussa jo uskalsi mennä haistelemaan. On ne kissat vaan kunkkuja :)
Mutta kaikenkaikkiaan AIVAN MAHTAVA reissu ja todella opettavainen. Kun näillä eväillä jatketaan, niin ei voi tulla kuin parempi. Katsotaan sitten kevään lopulla kun reissaamme takas oppiin, että onko tullut edistystä ja miten paljon. Ja siitä sitten taas jatkoa. WAU. Nyt taidamme kuitenkin levähtää ens viikon. Oli meinaan Puti sen verran väsynyt reissusta. Eikä ihme.
Sekin vielä, miten noin rankan reissun aikana poika pystyi näyttämään kuitenkin mihin hän pystyy. Oli aivan mahtava. Mikä paine, stressi ja vieras maalimies, paikka ja kenttä, silti Puti oli kuin omissa treeneissään. Mahtava. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Kun vaan pitää itse pään kylmänä.