Tehtiin Kristan kanssa kaupungin nurmelle jälki. Lähdin mutkittelemalla ja lopuksi oli neljä kulmaa. Ensimmäinen kulma oli kaarremainen. Heti paalulta lähtiessä kadotti jäljen (maasto oli tosi haastava, lehdet ym.) enkä mäkään nähnyt, että missä jälki meni. Puti ehti kerran pyörähtämään kun etsi serpenttiinijälkeä. Onneksi alun jälkeen näin jo poljetun jäljen. Kulmissa jouduin antamaan paljon rankkia, joka näkyi koirassa paineistumisena. Häntä laski toisen kulman kohdalla, mutta nyt se teki tarkasti. Kulmien yli olisi taas mennyt, jos en olisi puuttunut.
Kippoa ei ilmaissut kuin ihan lopussa, senkin tosi vinoon. En ala nyt vaatimaankaan ilmaisua (Kirsin oppeja muistellen) esineilmaisut tehdään vielä kotona, ehkä ensi vuoden keväällä vasta sitten jäljelle. Mutta kokonaisuudessaan, jälki oli alussa aivan perseestä, mutta loppua kohden parani. Loppuviimeksi olin tosi tyytyväinen, että pystyin puuttumaan jokaiseen kulmaan. Ja Puti teki työtä tosi tarkkaan. Pakotteetkaan ei sitä haitannut, oikeestaan vaan paransi jäljestystä.
Lauantaina on hyvä jatkaa.
