Jälkikausi korkattu! <3

Nyt on lumet sulanut suurimmaksi osaksi, joten äkkiä kaivetaan naftaliinista jälkipaalu, jälkiliina ja pakkasesta maksanpalat. Unohtamatta tietty kissanruokaa :). Ja suuntaus nurtsille. Ensimmäinen jälki oli yhtä hösellystä. Jouduin aika paljon käskyttämään jo ennen paalulle pääsyä, joten oli aika paineessa alkumatkan. Mutta paransi loppua kohden. Muutaman kerran pyörähti jäljellä ja hukkasi. Vähän oli ruosteessa viime syksyn opit, mutta maltti on valttia. Tein vielä n. 20 metrin pituisen suoran, jotta saan paremmaksi sitä paalulta lähtöä. Ja se onnistuikin juuri niinkuin ajattelin. Loppupurkilla en nyt vaadi sitä maahan, vaan opetan ne esineet kotona erikseen ja tuon ne sitten jäljelle. En oo vaan joutanut niitä vielä opettamaan, mutta eipä tässä kiire ole. Sais jäljestämään vaan intensiivisesti, niin se on jo PAAALJON eteenpäin. 

Kävimme illalla juoksulenkillä vielä niin, että Puti tuli hienosti siinä Pihlan pyöräkärryn sivulla, niin kauan kunnes huomasi pyöräkärryn lipusta tulevan varjon edessään. Se oli oikeesti kuin sarjakuvasta. Me juostiin niin lujaa, ihan kuin olisi ollut keppi+porkkana, ja sitä tyhmänä pyydystäen. Eikä auttanut yhtään mikään, piti siis juosta eri reittiä kun olin suunnitellut. Ettei varjo näkynyt Putille. Mutta siis aivan mahdoton saalistiltti. Ei näkynyt muuta enään. Näkyy vähän mun parin päivän työreissu kun on ollut vähemmällä liikunnalla. Kaikki kiinnosti linnuista tuulessa pyöriviin lehtiin.