Olin ilman koiria pidennetyn viikonlopun reissussa, ja oli niitä kyllä ikävä <3 Vaikka saivatkin olla kotona ja hyvässä hoidossa, mutta kyllä useamman kerran mietin että oi, oispa ne mukana. Ainakin Stali, meinaan ihan sosiaalistumisen ja sen takia että oppisi kulkemaan julkisissa kulkuneuvoissa (junassa, bussissa). No mutta ens kerralla sitten ;)
Tänään käytiin hakemassa tyttöjä laskettelemasta Ruskotunturilta. Otin Stalin mukaan. Alussa kovasti ihmetteli hissien ääntelyä, mutta kiinnostuneena olisi menossa joka paikkaan. Joten rohkeutta ja reippautta kyllä löytyy. Positiivinen asia.
Stali on alkanut kulkemaan mukana tallissa koko ajan nyt kun ilmat lauhtui. Tosi hyvin antaa hevosille tilaa, eikä tule jalkoihin. Ei myöskään tarhaan kun komennan jäämään portille siksi aikaa kun haen hepoja tai vien niille heiniä. Siitä on tulossa vielä hyvä tallikoira.
Ponin juoksutusta kentällä liinassa ei vielä kestänyt, vaan alkoi tulla saalisviettiä sen verran. Piti laittaa sisälle. Vaan hienosti tuli jo Inkan vieressä kun mä ratsastin. Ja antoi taas hienosti tilaa hevoselle liikkua. Hyvä Stali!
