Viime lauantaina hiljennyin miettimään mennyttä vuotta. Se oli erittäin tunteikas, jouduin luopumaan kahdesta minulle rakkaasta koirasta. Mutta niin se vain valitettavasti on, että nämä meidän karvakaverit ovat vähemmän aikaa täällä kuin me ihmiset. Ja luopuminen tulee jossain vaiheessa eteen. Elämän vaan pitää jatkua. Cujon, Nalan ja Serin haudoilla kävimme lauantaina. Mökillä oli polviin saakka lunta, ja siellä oli niin rauhallista. Tulihan siinä sitten hautaristejä puhdistettaessa luvattua, että nyt emännän katse alkaa olemaan tulevaisuudessa, ja yrittää jo päästä yli luopumisen tuskasta. Ja niin aion myös tehdä. Pidetään se uuden vuoden lupauksena ;)
Uskon vahvasti että tämä alkanut vuosi tuo minulle iloa ja onnea uuden treenikaverin myötä. Intoa ja haaveita itsellä kyllä riittää; mm. treenipellot on jo valmiiksi kysytty ja nimi on päätetty. Vielä puuttuu vaan se, joka siellä pellolla sitten nuuskuttelee :D
