Kävimme tänään pellolla tekemässä jälkeä. Heinä oli kasvanut kauheena, oli jo polviin asti, ja harkittiinkin tehdäänkö ollenkaan. Olisi pitänyt jättää tekemättä. Meinaan kun tehtiin sitten kuitenkin, ensin oli ensimmäinen suora tosi pitkää, toinen oli sitten vähän lyhyempää. No mutta eipä se epäonni siihen loppunut. Meinaan muurahaisia oli palkan kimpussa noin kymmenkunta/ nami, joten kyllä Puti pärski ja ravisteli, tottakai joka kerta kun yhdenkin namin otti suuhun. Raukka. Yhden valeilmaisun myös teki kehusta (en edelleenkään osaa pitää suuta kokonaan kiinni jäljen ajan, kun Puti on kuitenkin niin ohjaajaherkkä). No mutta jos jotain positiivista niin ilmaisut oli hemmetin nopeita ja esine aivan siinä tassujen välissä, eikä ollut tökkimistä yhtään, nyt oli pelkät esineet, eli en ollut kippoja kaivanut esineiden alle. Ilmaisut on kyllä kunnossa. Aivan mahtava. Yhen olisin mennyt ite yli, mutta Putiin voi luottaa, ja se tipahti esineen kohdalla uskomattoman hienosti maahan. Wau. Joten nyt jos jälkeenpäin miettii, oli tämän päiväisessä jäljessä tosi paljon hyvääkin. Itse asiassa erittäin paljon. Ensimmäisen kerran pelkät esineet ilman maahan kaivettuja kippoja, ja ilmaisut nopeita ja esineen paikka ilmaisussa täydellinen <3 love this dog!
