Ensimmäinen yhteinen viikko takana. Sunnuntaina mietin, tuntuu kuin Puti ois ollut meillä aina :) Tottakai menee paremmin, kun tottuu rytmiin, meidän tapoihin ja toimiin.
Aivan mahtavat kelit ollut nyt lähipäivinä, joten ulkona ollaan oltu melkein koko ajan. Ihmisille ja koirille Puti on välinpitämätön, joka on musta tällä hetkellä ihan ok. Ehtiihän sitä sosiaalistumaan sitten kun on päässyt tutuiksi kunnolla meidän kanssa. Haukkuminen on jäänyt hämärä/ pimeä lenkille. Silloin on vissiin muutenkin jännää, mikä sitten tulee haukkumisena ulos.
Kauheen herkkis Puti kyllä on. Vähän leikkiessä kopsahtaa, niin johan on huuto heti draamakuninkaalla valmis. Kai se sitten on ominaisuus, että on herkkä. Toisaalta miettii luonteenpiirrettä koulutuksellisesti. Voi olla hyväkin, jollei oo kova. Ei tarvitse niin kovia otteita. Ainut, että saattaa olla itsellä opetteleminen ohjaajana, mutta eiköhän me yhteinen sävel tulla löytämään :)
Kynnetkin tuli leikattua lauantaina. Puti makasi mun sylissä selällään ja hienosti ojenteli mulle tassuja kynsienleikkuuta varten.
